Historiaa ja nykypäivää

Kiropraktiikka terveydenhuollon osa-alueena sai alkunsa Yhdysvalloissa 1895 ja on nyt laajentunut yli 70:een maahan.

Eri maiden kansalliset järjestöt ja kiropraktikot, kuten Suomen Kiropraktikkoliitto ja sen jäsenet, kuuluvat Euroopan Kiropraktikkoliittoon (ECU) sekä Maailman Kiropraktikkoliittoon (World Federation of Chiropractic). WFC on yhteistyössä Maailman Terveysjärjestön (WHO) kanssa.

Maailman Terveysjärjestö WHO julkaisi viralliset kiropraktiikan koulutuksen ohjeet: ”WHO´s guidelines on basic training and safety in chiropractic.” Uudet ohjeet ovat ensimmäinen WHO:n julkaisu kiropraktiikasta. Niitä oli laatimassa Maailman Kiropraktikkoliitto (World Federation of Chiropractic, WFC) ja Kiropraktisten Korkeakoulujen liitto (Association of Chiropractic Colleges ACC), sekä muita kansainvälisiä lääketieteen ja kiropraktiikan järjestöjä. ”WHO:n ohjeiden tärkein merkitys on siinä, että ne erottavat kiropraktiikan selkeästi omana ammattinaan, eikä vain lisätekniikkana, jonka muiden terveydenhuoltoalojen ammattilaiset voivat oppia vain lyhyellä lisäkoulutuksella ”, kertoo WFC:n englantilainen puheenjohtaja Anthony Metcalfe. ”Tämä on erityisen tärkeä ohje varsinkin niissä maissa, missä kiropraktiikkaa ei ole vielä laillistettu.”

Ohjeet on laadittu nimenomaan WHO:n 192 jäsenvaltion terveysviranomaisille.  Niiden tavoitteena on

• määritellä vähimmäisvaatimukset kiropraktisesta koulutuksesta
• toimia lähteenä kansallisille viranomaisille kiropraktisen tutkinto- ja toimilupajärjestelmän kehittämisessä
• edistää turvallisen kiropraktiikan harjoittamista

Sen lisäksi on tärkeää, että ohjeistus

• rohkaisee kiropraktiikan kehitystä kansallisissa terveydenhuoltojärjestelmissä
• painottaa, että kiropraktiikka on itsenäinen terveydenhuollon ammatti, eikä vain kokoelma tekniikoita, jotka ovat muiden terveydenhuollon ammattilaisten opittavissaja harjoitettavissa
• hyväksyy koulutuksen kansainvälisesti hyväksytyissä kouluissa vakiintuneella tasolla tarkoituksenmukaiseksi standardiksi opiskelijoille
• kehottaa, että lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten, jotka tarjoavat kiropraktisia palveluja, tulisi uudelleen kouluttautua ja rekisteröityä kiropraktikoksi. Minimikoulutusvaatimus lääkäreille oman koulutuksen ja kokemuksen lisäksi tulisi olla vähintään 2200 h kahden tai kolmen vuoden täysipäiväisessä tai osa-aikaisessa koulutusohjelmassa sisältäen vähintään 1000h ohjattua kliinistä harjoittelua
• ohjeistuksesta ilmenee myös, että kaularangan manipulaatio on ammattilaisen suorittamana hyödyllistä ja epäedulliset sivuvaikutukset ovat vähäiset. Vakavat komplikaatiot ovat erittäin harvinaisia – tutkimusviranomaisten arviot vaihtelevat 1/5 miljoonan ja 1/400 000 hoidon välillä