Jos olet kärsinyt pitkään jatkuvasta huimauksesta, epävakauden tunteesta tai keinumisen tunteesta ilman selvää syytä, saattaa kyseessä olla tila, josta et ole aiemmin kuullut – PPPD eli Persistent Postural-Perceptual Dizziness. Tämä blogikirjoitus auttaa sinua ymmärtämään, mistä PPPD:ssä on kyse, kuinka se diagnosoidaan ja mitä hoitovaihtoehtoja on tarjolla.
Mitä on PPPD?
PPPD eli Persistent Postural-Perceptual Dizziness, tunnetaan myös nimellä “toiminnallinen huimaus.” Tämä on yleinen, mutta usein väärinymmärretty krooninen huimausoireyhtymä, joka vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja toimintakykyyn. PPPD-huimaukselle ovat ominaisia jatkuva huimauksen ja tasapainottomuuden tunne, erityisesti pystyasennossa tai liikkuessa. Kyseessä on häiriö, joka syntyy yleensä yhdistelmästä fysiologisia, psykologisia ja ympäristöön liittyvivistä tekijöistä.
PPPD-huimauksen ilmentymä voi – ja usein myös vaihtelee – yksilöittäin, mikä saattaa tehdä tunnistamisen ja diagnosoinnin haastavaksi. Monet kokevat eriasteisia oireita, jotka vaihtelevat lievistä vakaviin.
PPPD-huimauksen oireet
Oireisiin kuuluu päivittäinen huimauksen, horjuvuuden tai keinumisen tunne, joka pahenee tietyissä tilanteissa, kuten seisoma-asennossa, liikkeessä ollessa tai katsellessa liikkuvia visuaalisia ärsykkeitä (esim. ohikulkevat autot, mattojen kuviot, jne.). Potilas saattaa kokea vääristynyttä liikkeen tunnetta, joka ei kuitenkaan ole pyörivää, kuten monissa muissa huimaushäiriöissä kuten asentohuimauksessa. PPPD oireet voivat aiheuttaa huomattavaa haittaa jokapäiväiseen elämään ja rajoittaa toimintakykyä merkittävästi.
Oireet kestävät normaalisti enemmän kuin kolme kuukautta. Tämä tilanne voi ilmetä ilman välittömiä laukaisevia tekijöitä tai sen voi käynnistää aiempi vestibulaarinen häiriö, tai joskus jopa virusinfektio.
Sairauden oireet eivät välttämättä liity pään liikkeisiin, vaan niitä voivat pahentaa ympäristötekijät, kuten vilkkaat visuaaliset maisemat. Näin ollen esimerkiksi vilkas liikenne, vilkkuvat valot tai monimutkaiset kuviot voivat lisätä oireiden voimakkuutta. Yliherkkyys visuaalisille ärsykkeille voi johtaa siten aistien ylikuormittumiseen.
PPPD-diagnoosin saaneet kokevat keskushermoston herkistymisen, mikä voi pahentaa oireita ilman selviä laukaisevia tekijöitä.
Oireet voi esiintyä ja provosoitua voimakkaasti myös stressin aikana, mikä aiheuttaa lisää ahdistusta ja heikentää henkilön elämänlaatua. Tämä kierre tekee PPPD-huimauksesta haastavan, ja siksi on tärkeää, että jokainen oireisiin vaikuttava tekijä tunnistetaan ja käsitellään.
Positiivista on, että monet kärsivät voivat löytää lievitystä ja parannusta oireisiinsa sopivien hoitostrategioiden avulla kuten tarkkaan suunnitellun vestibulaaristen tai tasapainoelinharjoitteiden kautta.
Yksilölliset erot
PPPD-huimauksen ilmeneminen voi vaihdella merkittävästi eri henkilöiden välillä, mikä vaikuttaa hoitovaihtoehtoihin.
- Perimä ja geenit: Joillakin on herkempi geneettinen alttius huimausoireille.
- Elämäntavat: Stressin, unen ja liikunnan laatu voivat vaikuttaa oireiden voimakkuuteen.
- Fyysinen terveys: Yleisestä terveydentilasta riippuen oireet voivat pahentua.
- Psyykkinen hyvinvointi: Mielenterveys ja stressinhallinta vaikuttavat oireiden hallintaan.
- Ympäristötekijät: Ulkoisten ärsykkeiden voimakkuus ja tyyppi voivat vaikuttaa oireiden esiintymiseen.
Jokaisen tulisi suhtautua henkilökohtaisesti oireisiinsa ja tunnistaa yksilölliset stressitekijät.
Asiantunteva ohjaus ja tarkkaan räätälöity hoitosuunnitelma voivat vähentää oireiden vaikutusta tehokkaammin.
PPPD diagnosointi
PPPD-huimauksen diagnosointi on monivaiheinen prosessi, ja se edellyttää asiantuntevaa arviointia. Lääkärin tulee ensin sulkea pois muut mahdolliset diagnoosit, kuten neurologiset sairaudet tai sisäkorvan häiriöt. Tämän jälkeen diagnoosi perustuu yksityiskohtaiseen kliiniseen haastatteluun, jossa kartoitetaan oireiden kesto ja vakavuus, sekä siihen, miten ne vaikuttavat päivittäiseen elämään. Ajankohtaiset diagnostiset kriteerit edellyttävät oireiden kestäneen vähintään kolme kuukautta ja liittyvän jatkuvaan huimaukseen tai epävakaisuuteen. Pätevä diagnostiikka luo pohjan tehokkaalle hoidolle, ja se voi olla käännekohta paranemisprosessissa.
Tutkimus ja Diagnoosi
Koska PPPD on toiminnallinen tai funktionaalinen häiriö, sille ei löydy tyypillisiä löydöksiä laboratoriokokeista tai kuvantamisista. Terveyshistoria ja potilaan oirekuva ovat tärkeimmät diagnoosin perustana. Diagnoosin asettaminen alkaa siis perusteellisella potilaan historiankartoituksella. Tärkeää on selvittää oireiden tyyppi, kesto ja laukaisevat tekijät.
Bárány Society määrittelee PPPD-huimauksen diagnosoinnin seuraavin kriteerein:
A. Jatkuvat oireet:
Yksi tai useampi seuraavista oireista ilmenee useimpina päivinä vähintään kolmen kuukauden ajan:
- Huimaus, epävakaus tai ei-pyörivä kiertohuimaus.
- Oireet voivat kestää tunteja, mutta niiden voimakkuus voi vaihdella päivän aikana.
B. Oireiden paheneminen tietyissä tilanteissa:
Oireet pahenevat kolmessa erityisessä tilanteessa:
- Pystyasennossa,
- Aktiivisessa tai passiivisessa liikkeessä, riippumatta suunnasta tai asennosta,
- Altistuessa liikkuville visuaalisille ärsykkeille tai monimutkaisille kuvioille.
C. Laukaisevat tekijät:
Häiriö syntyy tilanteessa, jossa jokin seuraavista aiheuttaa huimausta, epävakautta tai tasapainon häiriöitä:
- Akuutti, episodinen tai krooninen vestibulaarinen häiriö,
- Muu neurologinen tai lääketieteellinen tila,
- Psykologinen stressi.
D. Merkittävä haitta:
Oireet aiheuttavat merkittävää ahdistusta tai toiminnallista haittaa.
E. Poissulkeva diagnoosi:
Oireita ei voida paremmin selittää toisella sairaudella tai häiriöllä.
Lähde: https://pn.bmj.com/content/18/1/5
Fyysinen Tutkimus
Terveyshistorian ja potilaan oirekuvan lisäksi käytetään tasapaino- ja kävelytestejä sekä vestibulaarisen järjestelmän kattavat testit, joiden avulla arvioidaan potilaan fyysistä ja neurologista suorituskykyä. Tavoitteena on ymmärtää, miten tasapainoelimistö reagoi erilaisiin ärsykkeisiin.
Videonystagmografia (VNG) -tutkimus ja PPPD
VNG hyödyntää infrapunakamerateknologiaa silmän liikkeiden tarkkaan havainnointiin ja analysointiin. VNG mittaa tarkasti silmänliikkeitä eri ärsykkeisiin, kuten pään liikkeisiin tai visuaalisiin kohteisiin, jotka voivat laukaista tai pahentaa huimauksen tunnetta. PPPD-potilaat voivat reagoida voimakkaammin visuaalisiin ärsykkeisiin, mikä saattaa näkyä VNG-tutkimuksessa korostuneina silmänliikkeinä tai epätavallisina reaktioina vestibulaarisiin ärsykkeisiin. Tutkimuksen aikana havaitaan esimerkiksi:
- Nystagmuksen esiintyminen: Nystagmus eli silmän värve on silmien tahaton, toistuva ja usein nopea liike, joka voi esiintyä joko vaaka-, pysty- tai kiertoliikkeenä.
- Fiksaatio- ja sakkadiliikkeet: Nämä testit voivat osoittaa, jos potilas suosii visuaalista informaatiota vestibulaarisen (tasapaino-) aistimuksen sijaan. PPPD-potilailla näköaistin käyttö voi olla tavallista korostuneempaa, minkä VNG/VOG voi paljastaa.
- Pään impulssitesti: Mittaa silmän ja pään koordinaatiota nopeaissa pään liikkeissä. Tämä testi voi paljastaa, miten PPPD-potilaiden vestibulaarinen järjestelmä toimii ilman tasapainoelimen selkeää vauriota.
- Optokineettinen nystagmus: Optokineettisillä testeillä voidaan arvioida potilaan reaktiota liikkuviin visuaalisiin ärsykkeisiin, kuten viliseviin kuvioihin tarkastelemalla optokineettisen nystagmusrefleksin toimintaa. Jos potilas reagoi tavallista voimakkaammin optokineettisiin ärsykkeisiin, se voi olla merkki siitä, että keskushermoston kyky prosessoida visuaalista informaatiota on häiriintynyt.
VNG tarjoaa objektiivista dataa silmänliikkeistä, joita voidaan verrata normaaliväestön viitearvoihin. Tämä on erityisen hyödyllistä, kun selvitetään, onko oireiden taustalla perinteistä vestibulaarista häiriötä vai liittyvätkö ne enemmän PPPD-huimaukseen ja siihen liittyvään hermostolliseen herkistymiseen. Mittaustulokset voivat olla arvokkaita sekä diagnoosin määrittämisessä että kuntoutusohjelman suunnittelussa.
Yksityiskohtaisen tutkimuksen ja testien avulla voidaan päätellä, täyttyvätkö pppd-huimauksen diagnostiset kriteerit. Tämä muodostaa perustan hoitosuunnitelmalle.
Syyt ja riskitekijät
PPPD:n taustalla on usein aiempi akuutti huimaustapahtuma tai tasapainohäiriö, joka on jättänyt jälkensä aivojen tasapainoaistin prosessointikykyyn. Stressi, ahdistus, tai masennus voivat myös toimia merkittävinä altistajina, tehden yksilöstä herkemmän kehittämään pitkittyneitä huimausoireita näiden laukaisevien tekijöiden jälkeen.
Geneettiset piirteet ja henkilökohtaiset psykologiset taipumukset saattavat lisätä alttiutta PPPD:hen. Sosiaalinen tuki ja aktiivinen elämäntyyli voivat puolestaan suojata tätä kehitystä vastaan.
Aiemmat huimausoireet
Aiemmat huimaustapahtumat voivat vaikuttaa merkittävästi PPPD-huimauksen kehittymiseen nykypäivänä:
- BPPV: Hyvänlaatuiset asentohuimaukset voivat altistaa pitkittyneille oireille.
- Vestibulaarinen neuriitti: Aiheuttaa pysyviä muutoksia tasapainojärjestelmässä.
- Migreeni: Migreenitaustaiset huimaukset voivat ennustaa PPPD:n syntyä.
- Menièren tauti: Usein kroonisesti vaikuttava huimaustekijä.
Näiden sairauksien aiheuttamat episodit voivat jättää pitkäaikaisia jälkiä henkilön tasapainoaistimuksiin.
Akuutit huimausjaksot voivat hämmentää aivojen kykyä tilannekuvan ja liikkeen havainnointiin, mikä altistaa pysyville oireille.
Patofysiologia - mahdolliset mekanismit PPPD taustalla
Patofysiologian taustalla epäillään olevan kolme keskeistä mekanismia, jotka voivat johtaa häiriön kehittymiseen (Popkirov et al., 2018):
- Jäykistynyt asennonhallinta: Tämän häiriön myötä kehon asennon ja lihastonuksen säätely muuttuu jäykemmäksi, mikä tarkoittaa, että henkilö pyrkii pitämään kehoaan liian vakaana ja jännittyneenä. Tämä jäykkyys voi olla alitajuinen tapa, jolla pyritään kompensoimaan kehon hallinnan ja tasapainon tunnetta, mutta se johtaa usein epävakauden tunteeseen, erityisesti pystyasennossa.
- Korvaamalla virheelliset vestibulaarisignaalit näköjärjestelmän tuottamilla aistitiedoilla: PPPD-potilailla tilan hahmottamiseen liittyvä sensorinen prosessointi muuttuu niin, että visuaalinen informaatio alkaa dominoida tasapainoelimen (vestibulaarijärjestelmän) tarjoamaa tietoa. Tämä muutos johtaa siihen, että potilaat tukeutuvat alitajuntaisesti enemmän visuaalisiin vihjeisiin kuin kehon proprioseptiivisiin signaaleihin, mikä lisää herkkyyttä liikkuville visuaalisille ärsykkeille, kuten viliseville kuvioille ja nopeille liikkeille ympäristössä. Tämä poikkeavuus sensorisessa integraatiossa voi voimistaa huimausoireita ja lisätä ahdistusta. Tätä ilmiötä kutsutaan myös nimellä “sensory mismatch” tai “aistien ristiriita”.
- Aivojen korkeammat säätelykeskukset eivät pysty tehokkaasti hallitsemaan asennonhallinnan jäykistymistä tai visuaalisen tiedon liiallista korostumista: Normaalisti aivojen ylemmät alueet mukauttavat kehon asennonhallintaa ja aistien prosessointia ympäristön muuttuessa, mutta PPPD:n yhteydessä tämä säätelymekanismi on häiriintynyt. Tämä häiriö estää aivoja tasapainottamasta sensorista integraatiota, mikä pidentää oireiden kestoa ja estää aivoja palautumasta normaaliin toimintatilaan.
Yhteenvetona: PPPD:tä yhdistävät jäykistyneen asennonhallinnan mekanismi, näköaistimusten korostuminen tasapainoaistin kustannuksella sekä aivojen kyvyttömyys moderoida näitä prosesseja, mikä johtaa jatkuvaan epämiellyttävään huimaukseen ja epävakauden tunteeseen. Nämä mekanismit yhdessä voivat selittää, miksi PPPD-oireet jatkuvat ja pahenevat eri tilanteissa, kuten pystyasennossa, liikkeessä tai visuaalisesti haastavissa ympäristöissä tai jopa henkisesti kuormittavissa/stressaavissa tilanteissa.
Hoitovaihtoehdot
PPPD-huimauksen hoidossa käytetään kolmea pääasiallista lähestymistapaa:
- Lääkitys: Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) ja serotoniini-noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI) voivat lievittää PPPD oireita, mutta niillä voi olla myös sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia ja väsymystä
- Psykoterapia: Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) voi auttaa vähentämään PPPD
aiheuttamaa ahdistusta, mutta sen vaikutus on yleensä paras yhdistettynä muihin hoitomuotoihin, kuten fyysiseen kuntoutukseen. - Vestibulaarinen kuntoutusterapia (VRT): Vestibulaarinen kuntoutus on fyysinen hoitomuoto, joka kohdistuu tasapaino- ja liikeherkkyysjärjestelmiin. Se on erittäin tehokas hoitomuoto PPPD:n, erityisesti silloin kun harjoitteet räätälöidään potilaan tarpeisiin ja ärsykkeisiin sopiviksi.
Vestibulaarinen kuntoutus PPPD:n hoidossa
Vestibulaarinen kuntoutusterapia (VRT – Vestibular Rehabilitation Therapy) on monipuolinen ja yksilöllisesti räätälöity hoitomuoto, joka pyrkii vähentämään huimausoireita ja vahvistamaan tasapainoa, mutta sen vaikutukset ulottuvat myös syvemmälle aistien yhteistoiminnan säätelyyn. Kuten jo aikaisemmin mainittu, usein PPPD-oireissa yksi vaikuttavista tekijöistä on niin sanottu “sensory mismatch” -ongelma, jossa eri aistijärjestelmien – kuten näkö, kuulo ja sisäkorvan tasapainoaisti – tuottama tieto ei yhdisty aivoissa johdonmukaisesti. Tämä aistien epäyhtenäisyys voi johtaa siihen, että aivot tulkitsevat normaalit liikeärsykkeet vaarallisiksi tai häiritseviksi, mikä puolestaan aiheuttaa huimausta ja epävakautta.
VRT auttaa korjaamaan “sensory mismatch” -ilmiötä kehittämällä aistien integraatiota ja parantamalla aivojen kykyä yhdistää eri aistijärjestelmien tuottamaa tietoa. Harjoitteiden avulla potilas altistuu asteittain erilaisille liike- ja näköärsykkeille, mikä auttaa hermojärjestelmää oppimaan uudelleen ja mukautumaan tilanteisiin, joissa eri aistit voivat antaa ristiriitaista tietoa. Tämä harjoittelu tukee aistien yhteistoimintaa, vähentää huimausta ja edistää kehon luonnollisia tasapainomekanismeja. VRT:n avulla potilas voi siis paremmin hallita aistiärsykkeiden aiheuttamia häiriöitä ja saavuttaa vahvemman tasapainon tunteen arjessaan. Chydenius Neuro-kiropraktiikka on erikoistunut vestibulaarisen kuntoutuksen metodeihin (VRT).
Vestibulaarisen kuntoutuksen harjoitukset sisältävät muun muaassa:
- Yksilöllinen habituaatioharjoittelu: Toiminnallinen neurologi räätälöi harjoitteet vastaamaan juuri niitä liikeärsykkeitä, jotka laukaisevat potilaan oireet. Tämä asteittainen altistus auttaa vestibulaarijärjestelmää sopeutumaan, jolloin huimauksen laukeaminen vähenee ja potilas saavuttaa paremman tasapainon.
- Katse- ja asennonvakautusharjoitteet: VRT sisältää harjoitteita katseen ja kehon tasapainon vakauttamiseen, mikä on erityisen tärkeää potilaille, joilla on visuaaliseen liikkeeseen liittyvää herkkyyttä. Toiminnallisen neurologin ohjauksessa näiden harjoitusten vaikeustaso kasvaa asteittain potilaan edistymisen mukaan, mikä auttaa hallitsemaan liikearsykkeisiin liittyviä oireita entistä paremmin.
- Jatkuva seuranta ja harjoitteiden päivittäminen: PPPD-oireiden voimakkuus voi vaihdella, minkä vuoksi harjoitusohjelman säännöllinen päivittäminen on tärkeää. Toiminnallisen neurologin avulla ohjelmaa voidaan mukauttaa jatkuvasti potilaan edistymisen ja sopeutumisen mukaan, mikä tekee hoidosta pitkäkestoisesti tehokkaan.
Itsehoitokeinot
Itsehoidon tärkeä osatekijä on säännöllinen sitoutuminen rentoutustekniikoihin, kuten syvähengitys ja meditaatio. Lisäksi stressinhallinta päivittäisessä elämässä voi vähentää oireiden voimakkuutta, ja tasapainoisen ruokavalion ylläpitäminen tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia, mikä osaltaan edesauttaa pitkäaikaista toipumista.
Stressinhallinta
Stressinhallinta on keskeinen osa PPPD-huimauksen käsittelyä, sillä stressitasojen hallinta voi helpottaa oireita merkittävästi.
- Mindfulness-harjoitukset kuten meditaatio ja hengitystekniikat rauhoittavat mieltä.
- Säännöllinen liikunta parantaa sekä fyysistä että henkistä terveyttä.
- Unen optimointi auttaa kehoa ja mieltä palautumaan.
- Ajanhallintataidot auttavat vähentämään kiireen tunnetta.
- Avoin kommunikointi ystävien ja perheen kanssa voi keventää mieltä ja jakaa tunteita.
Panostamalla näihin keinoihin voidaan lisätä hyvinvointia ja vähentää huimauksen aiheuttamaa ahdistusta.
Ennaltaehkäisyssä tärkeää on tunnistaa stressitekijät ja muokata arkea heidän hallitsemiseksi.
Milloin hakeutua hoitoon?
Jos PPPD-huimauksen oireet ovat jatkuvia tai heikentävät merkittävästi päivittäistä toimintakykyäsi, on suositeltavaa hakeutua hoitoon. Ammattilainen osaa tunnistaa oikean diagnoosin ja tarjota sopivimmat hoitovaihtoehdot, jotta elämänlaatu paranee.
Lisäksi, jos huimaukseen liittyy muita hälyttäviä oireita, kuten näköhäiriöitä, puheen vaikeuksia tai puutumista, tulee välittömästi kääntyä lääkärin puoleen. Nämä voivat viitata vakavampiin terveystiloihin, jotka vaativat pikaista huomiota.
Huimauksen kanssa ei tarvitse kärsiä yksin, sillä olemassa on monia tehokkaita hoitomenetelmiä ja tukiprosesseja. Ammattilaisten tarjoama tuki voi auttaa löytämään tasapainon ja varmuuden arkeen.
Muista, että nopea reagointi voi parantaa ennustetta ja ehkäistä oireiden pahenemista.
Yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten kanssa
Yhteistyö eri alojen terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa on olennaista tehokkaassa PPPD-huimauksen hoidossa ja hallinnassa. Kommunikaation ylläpitäminen eri ammattilaisten kanssa on avainasemassa hoidon onnistumiselle. Tiimityön avulla voidaan saavuttaa merkittäviä edistysaskeleita oireiden hallinnassa ja elämänlaadun parantamisessa.
Toivoa uusilla diagnoosimenetelmillä ja toiminnallisella neurologialla
Vaikka PPPD voi olla pitkäkestoinen ja haastava tila, nykyaikaiset diagnoosi- ja hoitomenetelmät tuovat uutta toivoa potilaille. Tarkoilla diagnosointimenetelmillä, jotka ottavat huomioon potilaan historian, oireiden kokonaisvaltaisen ymmärtämisen sekä innovatiivisen kuntoutuksen, pystytään tarkemmin määrittämään oikea hoitosuunnitelma jokaiselle potilaalle. Toiminnallinen neurologia tarjoaa monipuolisia työkaluja ja lähestymistapoja, jotka tukevat aivojen ja hermoston kuntoutumista vähentäen siten huimauksen vaikutuksia arjessa. Näin potilaiden on mahdollista parantaa elämänlaatua ja hallita paremmin oireitaan—askel askeleelta kohti vakaampaa elämää.
Toivoa on siis aina, ja oikealla hoidolla sekä kuntoutuksella voidaan saavuttaa merkittäviä edistysaskeleita!
Ota ensimmäinen askel kohti elämää ilman huimausta varaamalla aika toiminnallisen neurologian tutkimukseen nettiajanvarauksen kautta tai varaa ilmainen puhelinkonsultaatio.
Lähteet:
Popkirov, S., Staab, J. P., & Stone, J. (2018, February 1). Persistent postural-perceptual dizziness (PPPD): A common, characteristic and treatable cause of chronic dizziness. Practical Neurology. https://pn.bmj.com/content/18/1/5
Staab JP, Eckhardt-Henn A, Horii A, Jacob R, Strupp M, Brandt T, Bronstein A; (n.d.). Diagnostic criteria for persistent postural-perceptual dizziness (PPPD): Consensus document of the committee for the classification of Vestibular Disorders of the Bárány Society. Journal of vestibular research : equilibrium & orientation. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29036855/
Madrigal, J., Herrón-Arango, A. F., Bedoya, M. J., Cordero Chen, J., & Castillo-Bustamante, M. (2024). Persistent challenges: A comprehensive review of persistent postural-perceptual dizziness, controversies, and clinical complexities. Cureus. https://doi.org/10.7759/cureus.60911
Nada, E. H., Ibraheem, O. A., & Hassaan, M. R. (2019a). Vestibular rehabilitation therapy outcomes in patients with persistent postural-perceptual dizziness. Annals of Otology, Rhinology & Laryngology, 128(4), 323–329. https://doi.org/10.1177/0003489418823017
